Kevättä kohti

Leo täytti 10.2.2011 2 vuotta. Päivää juhlittiin (kanan)sydänkakulla.

Leo pääsi sitten pentulaatikon leikkimään sisarensa Tallitontun Pepitan eli Zenan kanssa. Sisarukset löysivät heti yhteisen sävelen ja "pentujen" telmintää oli hauska seurata.

Uusi Vuosi, uudet kujeet

Vuoden vaihtaminen sujui perinteisesti saaressa mökkeilyn merkeissä. Runsanjoukkoisen kaksijalkaisjoukon lisäksi Leon kaverina oli Beagle Inka. Vanha rouva ei juuri korvaansa letkauttanut Leon leikitysyrityksille ja mökkeily sujui kuin vanhalla pariskunnalla.

Aaton rakettipauketta Leo säikähti ja toipuminen kesti huolestuttavan pitkään. Kait se on nyt todettava, että jätkä on paukkuherkkä, vaikka pentuna ei siitä merkkejä ollutkaan. Onneksi moisia altistuksia ei usein arkielämässä jouduta kohtaamaan.

Saaressa saatiin nauttia mahtavista keleistä. Jäällä käytiin kävelemässä ja kelkkailemassa. Uuden vuoden ulkoilmailut lupaavat erähenkistä tulevaa vuotta. Toiveena on päästä pitemmälle vaellukselle jonnekin kaaaauas ja ehkäpä saada Leolle pikkusisartakin... Lupauksena on treenailla ja tällä viikolla aloitetaankin Agilityn alkeet... hui!

Joulua odotellessa

Tänään tehtiin ensimmäinen retki jäälle tämän syyskauden puolella. Tarkoitus oli alunperin lähteä paikallisen koirayhdistyksemme Gammelin koirat ry:n (gammelinkoirat.fi) kanssa Jouluretkelle Sipoon koirametsään. Lunta oli kuitenkin pyryttänyt niin paljon ja autossakin oli vähän teknisiä ongelmia, että päädyttiin lähi lahden jäälle telmimään. Mukana oli vuoden täyttävä Lagottotyttö Haiku. Leon ja Haikun loputonta painia oli hauska seurata tuiskussa ja viimassa. Omistajilla oli vähän glögiä lämmikkeenä...

Matkan varrelta...

Viime postauksesta onkin taas aikaa. Kesä hujahti saariston viilentävässä tuulenvireessä. Leo innostui tänä kesänä uimisesta ihan todenteolla. Leo sai saareen kasvatti-isänsä Tonin reiluksi viikoksi. Kaverukset nauttivat vapaasta koiranelämästä, vilvoittelusta ja kalaherkuista. Myöhemmin elokuussa Toni katosi mystisesti lähes kotipihalta työskennellessään pellolla laumansa kanssa. Laajojen etsintöjen jälkeenkään ei Tonista ole saatu havainnon havaintoa. Leo ja myöhemmin etsijäkoira saivat vainun, mutta lopettivat etsinnän yhden ojan kohdalla. Mitään ei ole löytynyt. Tämä on ollut suuri suru ja Tonia on meillä kaikilla kova ikävä.









Ystävykset

Talvi 2010

Saatiin onneksi vähän talvikuviakin 1-vuotiaasta komistuksesta. Hyvät on varustelutkin pojalla näitä kelejä varten, silmiä ei paljon turkin alta pilkistä. Leo nauttii lumesta ja sukeltaa kaiken perään hankeen.

Kuvissa Leo päivittäisellä lenkkipolullaan. Ihan kodin vierestä saa päästää jo vapaana energiaa purkamaan, onneksi. Kepit on tällä hetkellä se must- juttu. Niitä Leo kaivaa vaikka hangen alta ja kaikki talventörröttäjät kelpaavat.

Kesä hujahti

Onkin viime postituksesta vierähtänyt jo jokin tovi... Jaa mistä sen huomaa? Leo on saanut kymmenen kiloa painoa lisää, karvaa on leikattu jätesäkillisen verran ja pojasta on tulossa murkku.

Kesän Leo sai viettää saaristolaiskoiraelämää. Suosikkikesänviettotavoiksi osoittautui veneily, saunominen, makkara/sisäfilevarkaudet, lettutaikinan syöminen, löhöily mökin alla, kalastus, mustikoiden syöminen ja kahlailu. Kokonaan veteen jäpikkä meni vain kanafileen perässä. Kaiken kaikkiaan Leon kesä oli tyypillinen mökkisuomalaisen kesä ;)

Kesäkuvat onpi läppärillä ja siirtelen niitä tänne ehtiessäni.


Syksyn tullen oltiin ensin Kennelliiton pentukurssilla ja sitten jatkettiin vesikoirayhdistyksen koirakoulussa. Haaveena olisi päästä harjoittelemaan Tokoa. Sen verran oppivaiselta ja yhteistyöhaluiselta tuo pentu vaikuttaa. Ja ennen kaikkea on se hauskaa puuhaa sekä koiralle että itselle. Agilitya olisi myös hauska kokeilla, mutta luulen että Leo tarvii vähän itsevarmuutta lisää.

Syyssäiden puhaltaessa Leo-rukalta ajeltiin turkki pois. Leo tosin tuntui villiintyvän uudesta kevyemmästä olostaan. Oli vaan niin raukan näkönen nahkapussi.
















ennen ja jälkeen



Koirakavereita Leolle on tullut Tonin lisäksi vesikoirakoulun kautta ja tänään juuri törmättiin meijän lähipellolla uuteen tuttavuuteen Leon kaksoisolentoon Niiloon. Leo on leikkisä ja kaikkien kaveri. Vieraita, etenkin isompia koiria vähän edelleen pelkää. Silloin tahtoo jäädä selän taakse haukkumaan epävarmasti. Nyt ollaan tosin yritetty harjoitella koirien ohittamista tyynen rauhallisesti jottei Leon tarvitse miettiä tutustutaanko vai eikö.


Leon kaksoisolento Niilo karvojen kanssa.










Leo oli muutama viikonloppu sitten ensimmäisellä telttaretkellä Nuuksiossa. Reissu meni tosi hienosti vaikka yö olikin hieman levoton ja Leo vaihtoi paikkaa tämän tästä. Ensi kerralle Leolle hommataan oma rinkka selkään. Leon kanssa on käyty myös marjassa ja sienessä.

Leo on aivan mahtava koira, joka osoittaa kiintymystään omaa väkeään kohtaan riemulla. Leo on herkkä, mutta ilolla touhuaa ja lähtee puuhiin mukaan. Leolla on intensiivinen katsekontakti ja vihreät silmät näyttävät siltä että ymmärtäisivät enemmän kuin uskommekaan...

Leo kasvaa niiiin hurjaa vauhtia!

Leo kasvaa niin ettei kamera pysy perässä. Pojalta on lähtenyt hampaitakin jo ala-ja ylärivistön verran. Nopeasti on tilalle kuitenkin tullut uusi purukalusto. Leo kuitenkin inhoaa hampaiden tarkistelua ja heiluttelua. Hampaidenpesuharjoitukset on kyllä jääneet väliin... Erilaiset luut ja tietty siankorvat ovat Lepan suurta herkkua. Rituaalipuremisen on onneksi jo jättänyt lähes kokonaan.

Sisäsiistiksi koira on oppinut jo lähes kokonaan ja lehtiä käytetään lähinnä riehumista varten :) Kynnet Leo antaa leikata tosi hyvin, kunhan makupaloja on riittävästi.

Leo rakastaa tuttuja ihmisiä ja koiria. Joitakin vieraita kohtaan Leo saattaa suhtautua vesikoiralle tyypillisen varautuneesti. Petomme ilmoittaa vieraista tulijoista omien ihmisten ollessa paikalla.





Leo rakastaa vapaana juoksemista metsässä ja kivien päälle hyppelyä. Leikkiminen ja leikkiinkutsu haukkumalla ja ärsyttämällä toista on selvästi NIIN parhautta. Leosta huomaa kyllä nyt jo pulppuavan vesikoiran energisyyden ja periksiantamattomuuden. Voi, me ollaan niin lirissä vielä sen kanssa...