Kesä hujahti

Onkin viime postituksesta vierähtänyt jo jokin tovi... Jaa mistä sen huomaa? Leo on saanut kymmenen kiloa painoa lisää, karvaa on leikattu jätesäkillisen verran ja pojasta on tulossa murkku.

Kesän Leo sai viettää saaristolaiskoiraelämää. Suosikkikesänviettotavoiksi osoittautui veneily, saunominen, makkara/sisäfilevarkaudet, lettutaikinan syöminen, löhöily mökin alla, kalastus, mustikoiden syöminen ja kahlailu. Kokonaan veteen jäpikkä meni vain kanafileen perässä. Kaiken kaikkiaan Leon kesä oli tyypillinen mökkisuomalaisen kesä ;)

Kesäkuvat onpi läppärillä ja siirtelen niitä tänne ehtiessäni.


Syksyn tullen oltiin ensin Kennelliiton pentukurssilla ja sitten jatkettiin vesikoirayhdistyksen koirakoulussa. Haaveena olisi päästä harjoittelemaan Tokoa. Sen verran oppivaiselta ja yhteistyöhaluiselta tuo pentu vaikuttaa. Ja ennen kaikkea on se hauskaa puuhaa sekä koiralle että itselle. Agilitya olisi myös hauska kokeilla, mutta luulen että Leo tarvii vähän itsevarmuutta lisää.

Syyssäiden puhaltaessa Leo-rukalta ajeltiin turkki pois. Leo tosin tuntui villiintyvän uudesta kevyemmästä olostaan. Oli vaan niin raukan näkönen nahkapussi.
















ennen ja jälkeen



Koirakavereita Leolle on tullut Tonin lisäksi vesikoirakoulun kautta ja tänään juuri törmättiin meijän lähipellolla uuteen tuttavuuteen Leon kaksoisolentoon Niiloon. Leo on leikkisä ja kaikkien kaveri. Vieraita, etenkin isompia koiria vähän edelleen pelkää. Silloin tahtoo jäädä selän taakse haukkumaan epävarmasti. Nyt ollaan tosin yritetty harjoitella koirien ohittamista tyynen rauhallisesti jottei Leon tarvitse miettiä tutustutaanko vai eikö.


Leon kaksoisolento Niilo karvojen kanssa.










Leo oli muutama viikonloppu sitten ensimmäisellä telttaretkellä Nuuksiossa. Reissu meni tosi hienosti vaikka yö olikin hieman levoton ja Leo vaihtoi paikkaa tämän tästä. Ensi kerralle Leolle hommataan oma rinkka selkään. Leon kanssa on käyty myös marjassa ja sienessä.

Leo on aivan mahtava koira, joka osoittaa kiintymystään omaa väkeään kohtaan riemulla. Leo on herkkä, mutta ilolla touhuaa ja lähtee puuhiin mukaan. Leolla on intensiivinen katsekontakti ja vihreät silmät näyttävät siltä että ymmärtäisivät enemmän kuin uskommekaan...

Leo kasvaa niiiin hurjaa vauhtia!

Leo kasvaa niin ettei kamera pysy perässä. Pojalta on lähtenyt hampaitakin jo ala-ja ylärivistön verran. Nopeasti on tilalle kuitenkin tullut uusi purukalusto. Leo kuitenkin inhoaa hampaiden tarkistelua ja heiluttelua. Hampaidenpesuharjoitukset on kyllä jääneet väliin... Erilaiset luut ja tietty siankorvat ovat Lepan suurta herkkua. Rituaalipuremisen on onneksi jo jättänyt lähes kokonaan.

Sisäsiistiksi koira on oppinut jo lähes kokonaan ja lehtiä käytetään lähinnä riehumista varten :) Kynnet Leo antaa leikata tosi hyvin, kunhan makupaloja on riittävästi.

Leo rakastaa tuttuja ihmisiä ja koiria. Joitakin vieraita kohtaan Leo saattaa suhtautua vesikoiralle tyypillisen varautuneesti. Petomme ilmoittaa vieraista tulijoista omien ihmisten ollessa paikalla.





Leo rakastaa vapaana juoksemista metsässä ja kivien päälle hyppelyä. Leikkiminen ja leikkiinkutsu haukkumalla ja ärsyttämällä toista on selvästi NIIN parhautta. Leosta huomaa kyllä nyt jo pulppuavan vesikoiran energisyyden ja periksiantamattomuuden. Voi, me ollaan niin lirissä vielä sen kanssa...

Turkkilainen rakastaja

Leon, kuten ilmeisesti usein vesikoirien (ja niiden emäntien), mieliala vaihtuu herkästä kukkaispojasta rajun rakkauden osoittajaksi hetkessä.
Leo ei voi ymmärtää, jos joku ei ulkona haluakaan tervehtiä häntä ja jää istuen ihmettelemään moista töykeää kylmäkiskoisuutta.


Onneksi Leon mummolla ja kummeilla riittää halauksia annettavaksi.

Leo on löytänyt myös ihkaoikean tyttöystävän mäyräkoira Pimusta. Pimu heittäytyy heti selälleen Leon nähdessään ja sehän jätkälle sopii.

Mallia macho-uroksen käytökseen Leo ottaa
oppi-isältään Lapinkoira Tonilta. Leo seuraa kaikessa Tonin esimerkkiä ja söi mm. kaalia Tonin perässä. Leo löysi myös äänensä vietettyään kaksi päivää "toisinaan" haukahtelevan Tonin seurassa.

Perro de agua Español

Kun Leo tässä sylissä pötköttää, on ehkä paikallaan vähän leikata ja liimata, mitä rodusta kerrotaan internetin ihmemaailmassa:

"Espanjanvesikoira on keskikokoinen paimen- ja metsästyskoira sekä kalastajan apuri. Koiran lämmön ja kylmyyden sietokykyä, muistia, aisteja sekä sopeutumiskykyä että psyykkistä tasapainoa kuvataan erinomaisiksi. Luonne määritellään uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, uutteraksi, rohkeaksi ja erittäin oppivaiseksi. Tarvittaessa koira kykenee hyökkäämään puolustaakseen isäntäänsä ja hänen omaisuuttaan."

Eli koirastamme löytyvät kaikki ne ominaisuudet, jotka sen isänniltä puuttuvat...;)

" Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole saatu varmuutta. Eri teorioiden mukaan espanjanvesikoira on kesyyntynyt Pohjanmeren rannikolla eläneestä villikoirasta, polveutunut Itä-Euroopan paimentolaiskansojen nyöriturkkisista koirista tai Pohjois-Afrikan berberien kiharakarvaisista metsästyskoirista. Jotkut puolestaan uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla muun muassa Australiaan. Andalusiassa olleet paimenvesikoirat on tunnettu vuosisadat "turkkilaisina koirina" (hihii toim. huom). Vaikka rotu on vuosisatoja vanha, espanjalaiset kiinnostuivat sen pelastamisesta vasta 1970-luvulla.

Kyllä meidän waterdog ihan ensimmäisellä kävelyllä rantaan kovasti haikaili kalastajien perään ja ampaisi hyiseen mereen ja meni siitä ihan villiksi.

Mökkilomaa saaressa odotellessa...

Leo tuli taloon!

Kaikki kävi niin kovin äkkiä. Jouluna joulupukki oli vielä tuomassa robottikoiraa, kun rotuviidakosta oli vaikea löytää meille sopivaa koiraa ja koiraa jolle me sopisimme. Sitten tutustuimme tarkemmin espanjanvesikoiraan ja syvä yhteisymmärrys sellaisen hankkimisesta syntyi. Rodussa tuntui olevan kaikki kohdallaan kokoa ja suuria persoonallisuuksia myöten.

Otettuamme yhteyttä eri kasvattajiin valmistauduimme pitkään odotusprosessiin, kun yht´äkkiä löysimme Tallitontun Kennelin ilmoituksen reippaasta perropojasta. Soitin ja kysyin mikä koira haudattuna asiassa on. Pentu oli ollut jo puoliksi myytynä kun ostajaehdokas oli ilmoittanut etteivät voikaan ottaa pentua. Arvasimme jo mennessä katsomaan pentua, että saatamme olla pian koiranomistajia. Pienen kömpelön pennun astelu, muutama lipaisu ja Leo eli Tallitontun Paulo muutti kotiin 9.4.2009.


Leon alkupäivät menivät omaan pahvilaatikoista koottuu slummiinsa tutustuessa ja tutkimusretkiä olohuoneessa tehtäessä. Jos koira oli pihalla niin olivat ällistyneet omistajatkin. Onneksi koiran omistavat ystävät lainasivat kippoja, kulhoja, koirankasvatuskirjoja ja ensileluja. Tutustumisretki eläinkauppaan oli hämmentävä ja tuli kalliiksi ;) Aikaisemmat kokemukset maalaiskoirista olivat olleet niin toisenlaiseksi: mikä siisteyskasvatus (koirat olleet aina ulkona)?, mikä yksinolemisen opettaminen (koirat aina kulkeneet maatilan töissä mukana)? mitkä ummetukset ja ripulit (en ikinä ole huomannut että vanhempieni koiralla olisi ollut mitään vaivaa)?

Muutaman päivän rauhaiselon jälkeen ensimmäiset rapsuttelijat saapuivat; olimmehan lukeneet että etenkin espanjanvesikoirien sosiaalistaminen on tärkeää ;) Leo ihastuikin paijailijoihin ja heidän lahkeisiinsa...

Ensimmäinen kyläily mummolassa oli aika härdelliä ja kaikki lapsenlapset olivat paikalla. Tutustuminen 4-vuotiaaseen lapinkoiraherrasmies Toniin jännitti meitä ihan hirmuisesti.
Leosta oli taatusti nastaa leikkiä pihalla ja lapset kiinnostivat vallan kovasti.

Leo on oikea lapdog eli läppäri. Leo on osoittanut myös riiviöimäisiä piirteitä, kuten kunnon pennun kuuluukin. Leo sai kokea vielä kunnon takatalven. Nautti kovasti huhtikuun viimeisen päivän lumista, toisin kuin me muut jo kesää odotellessa ...Elo Leon eli "Lepan" kanssa on rikastuttanut vallan kovasti eloamme ja herättänyt henkiin pienen köyhän kotimme ;) Sydämen tykytyksiltä kakkaa odottaessa ei ole vältytty ja ensimmäiset lääkärireissutkin on jo koettu. En voinut kuitenkaan ajatella, miten paljon riemua pieni otus voi tuottaa.